Välilevyn pullistuma on yksi yleisimmistä selkäkivun aiheuttajista. Itse sana välilevyn pullistuma voi luoda mielikuvan kivuliaasta, leikkaushoitoa vaativasta ja parantumattomasta vaivasta mutta asia ei suinkaan aina näin ole. Tässä kirjoituksessa pyrin avaamaan välilevypullistuman syntymekanismeja ja kerron, miten fysioterapeutti voi auttaa välilevyn pullistuman kuntoutuksessa. 

Aloitetaan hieman anatomiasta. Ihmisen selkärangassa on 7 kaula-, 12 rinta-, ja 5 lannenikamaa. Näiden nikamien välissä (poislukien kaularangan kaksi ylintä nikamaa) on välilevy. Se kiinnittyy ylä- ja alapuolella oleviin nikamiin rustoisen päätelevyn avulla. Välilevyn sisus koostuu geelimäisestä sisuksesta, nucleus pulposuksesta. Sen ympärillä on rustorakenne, annulus fibrosus, joka suojaa välilevyn sisusta ja antaa välilevylle vetolujuutta. Rakenteensa ansiosta välilevy mahdollistaa rangan joustavan liikkeen kierto-, ja taivutussuunnissa. Välilevy myös toimii ikään kuin iskunvaimentimena nikamien välissä.

Kuten kehomme kaikki muutkin kudokset, myös välilevy tarvitsee ravinteita, jotta se voi uusiutua. Välilevyissä ei ole verisuonia, joten ravintoaineet siirtyvät välilevyn sisälle päätelevyn kautta. Rangan liike tehostaa välilevyjen ravinnon saantia eli aineenvaihduntaa. Paikallaan ollessa vastaavasti välilevyjen aineenvaihdunta on hitaampaa. Tämä on yksi tärkeä syy pyrkiä välttämään pitkään paikallaan olemista.

Iän myötä välilevyihin alkaa tulla rappeumamuutoksia; välilevyjen nestemäärä vähenee ja nikamavälikorkeus madaltuu. Näitä rappeumamuutoksia alkaa selkärankaamme tulla jo nuoruudessa, ja ne kuuluvat luonnollisena osana kehomme vanhenemiseen. Rappeumamuutosten etenemistä vauhdittavat tupakointi, ylipaino ja liikunnan harrastamattomuus. Terveellisillä elintavoilla voi taas edistää välilevyjen hyvää kuntoa läpi elämän.

Kun välilevyn ulompi rakenne (annulus fibrosus) alkaa rappeumamuutosten edetessä heikkenemään, voi välilevymassa alkaa pullistua ulospäin. Tyypillisesti pullistuma syntyy esimerkiksi nostaessa jotain kumarassa asennossa, jolloin välilevyn takaosille kohdistuu voimakas paine. Pullistuman oireena voi olla paikallinen kipu pullistuma-alueella, tai kipu voi säteillä raajoihin. Jos pullistuma painaa hermojuurta, voi kivun lisäksi tulla puutumista tai lihasheikkouksia. Useimmiten välilevyn pullistuma on täysin oireeton. Tällöin välilevyn massa on työntynyt hieman ulospäin, muttei vielä ole kontaktissa hermojuurirakenteisiin tai pehmytkudoksiin. Onkin arvioitu, että koko väestötasolla välilevyn pullistuman esiintyvyys on 19-27%, mutta vain 1-3% ihmisistä se aiheuttaa oireita. Hyvä lihaskunto ja keskivartalon hallinta vähentävät välilevyperäisten kiputilojen ilmenemistä.  

Lääketieteessä välilevyn pullistuman vakavuutta arvioitaessa käytetään termejä protruusio, prolapsi ja sekvesteri. Protruusiossa välilevyn sisempi massa työntyy ulospäin, mutta se ei vielä ole ylittänyt nikamavälin ylä- tai alapuolta. Prolapsi eli välilevytyrä tarkoittaa taas sitä, että välilevyainetta siirtyy nikamavälin ulkopuolelle. Sekvesteri tarkoittaa, että välilevystä on irronnut pala. Sekä protruusio että prolapsi voivat olla täysin oireettomiakin, jos pullistunut välilevymassa ei ole kontaktissa selän hermojuurirakenteisiin tai pehmytkudoksiin, kuten edellä todettiin.

Lääkärin tai fysioterapeutin vastaanotolla voidaan tutkia, onko oireen taustalla mahdollisesti välilevyn pullistuma. Diagnoosi voidaan varmentaa magneetti- tai tietokonetomografiakuvauksella, mutta useimmiten tähän ei ole tarvetta. Suurin osa välilevyn pullistumista paranee ilman leikkaushoitoa. Välitöntä leikkaushoitoa vaatii cauda equina -oireyhtymä eli niin kutsuttu ratsupaikkaoireyhtymä. Tällöin lannerangan alueella sijaitseva hermokimppu vaurioituu. Oireina tällaisessa tilanteessa ovat muunmuassa virtsaamisen vaikeudet, ulosteenpidätyskyvyn häiriöt sekä puutuminen sisäreisien, peräaukon ja sukupuolielinten alueella.

Fysioterapian keinoin pystytään tehokkaasti lievittämään ja poistamaan välilevyn pullistumasta tulleita oireita. Akuuttivaiheessa tärkeintä on kivuttomien lepoasentojen ja liikkuvuusharjoitteiden tekeminen ja kipua aiheuttavien liikkeiden ja asentojen välttäminen. Kivun rajoissa tapahtuva liikkuminen on suositeltavaa välilevyjen aineenvaihdunnan lisäämiseksi ja lihaskunnon ylläpitämiseksi.

Fysioterapeuttimme ja osteopaattimme osaavat tutkia selkäsi ja antaa kohdennetut ja oikea-aikaiset kotiharjoitusohjeet, joilla saat kuntoutettua selkäsi parhaalla mahdollisella tavalla ilman leikkausta. 

Kirjoittaja: Kari-Pekka Sirkka, Fysioterapeutti

Lähteet: 

Jordon, J. 2009. Herniated lumbar disc. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2907819/

Netter, F. 2010 Atlas of human anatomy, 5th edition

Takatalo, J. 2018. Lannerangan välilevyrappeumamuutokset. https://selkakanava.fi/selkakipu/mista-selkakipu-johtuu/selkasairauksia-ja-selkakivun-syita/valilevyrappeuma-diskusdegeneraatio/lannerangan-valilevyrappeumamuutokset