Lasten ja nuorten fysioterapian tavoitteena on parantaa lapsen liikkumis- ja toimintakykyä erilaisten liikemallien avulla. On tunnettava eri ikäkausien kehon muutokset ja huomioitava vamman aiheuttamat muutokset tai rajoitteet lapsen tai nuoren liikkumisessa. Lapset ja nuoret ohjautuvat fysioterapeutille tyypillisimmin lääkärin ohjeistuksella, mutta vastaanotolle voi tulla myös ilman lääkärin lähetettä. Fysioterapeuttiemme tai osteopaattimme puoleen kannattaa kääntyä matalalla kynnyksellä silloin, kun lapsella tai nuorella oireita tai kiputiloja ilmenee. Näin niihin päästään heti puuttumaan eivätkä ne pääse kehittymään pahemmiksi ja jopa harjoittelun katkaiseviksi ongelmiksi. 

Yleisimmät urheiluvammat 

Yleisimmin lapsilla ja nuorilla on urheiluvammoja nilkan, polven ja lantion alueella. Noin 30-50% lasten ja nuorten urheiluvammoista on rasitusvammoja ja niistä yleisimpiä ovat Osgood-Schlatterin tauti, kantapään ja päkiän rasitustilat, penikkatauti, juoksijan polvi sekä alaselän kiputilat. Lapsilla ja nuorilla syntyneet urheiluvammat ovat tyypillisesti lieviä, mutta vammojen seuraukset kantavat usein kauas. Vamman saaneilla urheilijoilla uusiutuvan urheiluvamman riski on suurempi ja usein vamma sattuu joko edelliseen vammakohtaan tai sen lähettyville, koska arpikudos vähentää lihaksen normaalia toimintaa. 

Monipuolisuus 

Lasten ja nuorten urheiluvammojen ennaltaehkäisyyn pystytään vaikuttamaan monin tavoin, kuten hyvän lämmittelyn, koordinaatioharjoitteiden sekä plyometristen harjoitteiden kautta. On tärkeää huomioida kuormituksen taso, koska tämän ikäisillä yleisimpiä urheiluvammoja ovat rasitusvammat ennen kaikkea alaraajoissa. Murtumia ilmenee harvemmin ja murtumien ennaltaehkäisyä voidaan parantaa monipuolisella liikkumisella sekä terveellisellä ja ravitsevalla ruokavaliolla. 

Lasten ja nuorten keskuudessa on paljon eri lajien harrastajia. Lajin tuoma rasitus ja vaatimukset on hyvä ottaa huomioon. Olisi tärkeää tehdä erilaisia harjoitteita erilaisissa nivelkulmissa ja asennoissa, koska siten saadaan hermotusta ja liikeoppia aikaan kokonaisvaltaisesti. On kuitenkin muistettava, että esimerkiksi hypyissä on lähdettävä varovasti liikkeelle, koska jokaisen lapsen ja nuoren kudokset kehittyvät eri vauhdilla. Rasitusvammojen ennaltaehkäisyssä on tärkeintä löytää tasapaino levon ja urheilun välille. Liiallisen harjoittelun määrä johtaa usein rasitustilaan ja sopeutumismekanismin pettämiseen. Jokaisella harjoituskerralla tehdyt huolelliset alku- ja loppuverryttelyt ovat rasitusvammojen ennaltaehkäisyn kulmakiviä. 

Fysioterapeutin ja ft-opiskelijan esimerkki harjoittelusta 

Kävimme fysioterapiaopiskelijan kanssa pitämässä 12-vuotiaille jalkapallojunnuille juoksutekniikkaa kehittäviä harjoituksia erilaisten kilpailujen muodossa. Pääpaino oli juoksutekniikan lisäksi lantion, polven sekä nilkan työskentelyssä, jotta saadaan tiettyjen alueiden lihaksisto aktivoitua. 12-vuotiailla eroja ilmenee paljon tekniikoiden, asentojen sekä kuntopuolen osalta, mikä on aivan normaalia.

Harjoitus sisälsi alkulämmittelyn alkuaktivointien kanssa, aitojen ylihyppimistä juoksujen kera, jossa saadaan alaraajaa kokonaisvaltaisesti kuormitettua ja nilkkoja vahvistettua, sekä erilaisia koordinaatioharjoituksia. Virtaa riitti koko porukassa ja mukavaa oli, mikä onkin tärkeintä, että innostus ja kiinnostus säilyy urheilua kohtaan. Tämän ikäisissä kilpailuvietti on jo korkealla tasolla, joten mukaan harjoituksiin otimme pientä kilpailua lisämausteen kera. 

Kirjoittaja: Vastaava fysioterapeutti Joona Kokkola 

Lähteet: 

(Brenner 2007, 1243; Seppänen ym. 2010, 127; Kuitunen ja Syväluoma 2012, 16; Hämäläinen ym. 2015, 187) 

Seppänen, L., Aalto, R., Tapio, H., Nuoren urheilijan fyysinen harjoittelu. 2010. Jyväskylä: WSOYpro Oy 

Peltokallio, P. 2003. Tyypilliset urheiluvammat ll. Espoo: Medipel Oy.