Selkäsairaudet ovat yleisimpiä tuki- ja liikuntaelinvaivoja maailmanlaajuisesti elintasosta riippumatta. Vuosien 1990–2013 välillä selkäsairauksien raportointi kasvoi globaalisti jopa 60 %. Arvioiden mukaan jopa 70 % väestöstä potee elämänsä aikana jotain selkäsairautta ja tälläkin hetkellä jopa yksi kymmenestä suomalaisesta aikuisesta potee jotain kroonista selkäsairautta. Selkäsairauksista suurin osa on onneksi hyvänlaatuisia vaivoja eli taustalla ei ole vakavaa löydöstä, joka aiheuttaisi kivun. Itseasiassa lääketieteellinen diagnoosi kertoo hyvin vähän siitä, millaisia ongelmia kivusta kärsivällä on varsinkin alaselkää tutkiessa. Alaselän magneettikuvissakin on usein todettavissa samanlaisia löydöksiä sekä oireettomilla että alaselkäkipuisilla.
Mistä alaselkäkipu sitten johtuu?
Selkäkipujen taustalla voi olla monia syitä venähdyksistä aina psykososiaalisiin tekijöihin asti. Tavallisin syy äkilliseen kipuun on pieni kudosvaurio jossakin selän kipua aistivassa rakenteessa, kuten lihaksessa, nivelessä tai välilevyssä. Arkikielessä tätä kutsutaan usein noidannuolikivuksi. Selkävaivat voidaan jakaa karkeasti spesifeihin selkäsairauksiin ja epäspesifeihin selkävaivoihin. Spesifit selkäsairaudet ovat melko harvinaisia, niiden taustalla on usein selkeä lääketieteellinen selitys, kuten murtuma, tulehdus, osteoporoosi, selkärankareuma, välilevyn pullistuma tai iskiaksen aiheuttama hermojuuripuristus. Ainoastaan n. 5–10 % alaselkäkivuista selittyvät spesifeillä tekijöillä. Jopa yli 90 % alaselkävaivoista on epäspesifejä eli vaivojen taustalla ei ole selkeää lääketieteellistä selitystä. Epäspesifille alaselkäkivulle altistavia tekijöitä voivat olla esimerkiksi yksitoikkoinen staattinen tai toistuva kuormitus, ryhtimuutokset, keskivartalon ja lantion alueen tai alaraajojen lihasheikkoudet. Myös elämäntapatekijät, kuten istumatyö, ylipaino, univaje, tupakointi ja alkoholin käyttö sekä alakuloinen mieliala lisäävät alaselkäkivun todennäköisyyttä.
Alaselkäkipu pintaa syvemmällä
Alaselkäkivuista yli 90 % on siis epäspesifiä eli kipu on määrittelemätön, eikä vaivan yhteydessä todeta viitteitä vakavasta sairaudesta tai hermojuuren toimintahäiriöstä. Sen sijaan varsinkin uusiutuvien alaselkäkipujen taustalla on usein mekaaninen syy, joka jaetaan erilaisiin liikehäiriöihin ja liikekontrollin häiriöihin. Toisin sanoen kehon liikkeen laatu voi olla huonontunut, kontrolloimatonta ja liikkeen suorittaminen voi olla haastavaa. Liike voi olla esimerkiksi kivuliasta tai nivelten liikelaajuus voi olla pienentynyt tai kasvanut liialliseksi. Varsinkin lantion alueen liikekontrollin häiriöt ja lihasepätasapaino ohjaavat alaselän asentoa ja toimintaa sekä pakottavat kehon kompensoimaan tätä muutosta johtaen vääränlaisiin liikemalleihin ja asentotottumuksiin. Vääränlaiset liikemallit ja asentotottumukset voivat puolestaan aiheuttaa kipua ja pitkittyessään muuttaa lihasten ja nivelten toimintaa. Usein varsinkin asentoperäinen kipu eli kipu joka ilmenee seisoessa tai istuessa, on merkki liikekontrollin häiriöstä.
Alaselkäkivun hoito
Varsinkin epäspesifin alaselkäkivun hoidossa on tärkeää pysyä aktiivisena. Vuodelepo usein hidastaa tai jopa pahentaa oiretta. Fysioterapeutti pystyy tutkimisen ja erilaisten testien avulla selvittämään alaselkäkivun syytä, kuten lihasepätasapainoa tai mahdollisia virheellisiä asento- tai liiketottumuksia ja ohjaamaan oikeanlaisia harjoitteita ja liikkumista näiden kehittämiseksi. Oireita pystytään usein lievittämään myös erilaisten fysikaalisten hoitojen tai manuaalisen käsittelyn avulla. Fysioterapeutti pystyy myös neurodynaamisten testien avulla selvittämään iskiasoiretta ja osaa ohjata tutkimisen perusteella tarvittaessa kääntymään lääkärin puoleen jatkotutkimuksia varten.
Älä siis pähkäile alaselkäkipusi syytä yksin vaan käänny osaavien fysioterapeuttiemme tai osteopaattimme puoleen, jotta kivun syy pystytään paikantamaan ajoissa. Kivun kroonistuminen on usein jo merkki siitä, että apua haetaan liian myöhään.
Kirjoittaja: Joni Piri, fysioterapeutti
Kirjallisuutta:
Hannu Luomajoki, Ammattilaisen kipukirja, 2020 1. painos
Hannu Luomajoki, Liikkeen ja liikekontrollin häiriöt, 2022 2. uudistettu painos